Puolierot

Ei ne puutkaan metsässä aina suorassa kasva.

Luonnossa kaikki ei ole symmetristä. Ihmisellä on kuitenkin kulttuurillisesti mieltymys symmetriaan. Pidämme intuitiivisesti symmetrisiä ja mittasuhteiltaan tietynlaisia kasvonpiirteitä kauniina.

Ihmiskeho ei kuitenkaan ole alkuunkaan symmetrinen. Ainakaan jos katsotaan pintaa syvemmälle. Sydän ei ole keskellä. Mahalaukku, maksa… eivät nekään ole.

Lähtökohtaisesti raajat ja luurankolihakset ovat symmetriset. Mutta kun otat ruuvimeisselin tai hammasharjan käteen, niin luuletko että pystyisit suorittamaan niillä tyypillisesti tehtävät suoritukset sillä toisella kädellä. Lihaksiston käyttö on toispuoleista, kun katsotaan koko päivän ajalta, miten toiminta on jakautunut.

Aivotkaan eivät ole toimintansa puolesta kuulemma symmetriset.

Kun tunnustelen kudoksia toiselta ihmiseltä, eli palpoin, teen sen aina vasemmalla kädellä. Olen tylsä oikeakätinen, ja alunpitäen tietysti käytin tuota luottokättäni tässäkin toiminnassa. Sittemmin opin, että vasenta kättä hermottaa oikea aivopuolisko, joka ainakin oikeakätisellä ihmisellä, kuulemma, on se taiteellisempi, luovempi ja vastaanottavaisempi puoli. Ainakin kun sitä vertaa oikeaa kättä ohjaavaan vasempaan aivopuoliskoon, joka vastaa järkeilystä, logiikasta ja järjestyksestä. Kun tätä vasemmalla kädellä palpoimista olen nyt 15 vuotta toteuttanut niin huomaan tuon ilmiön selkeästi. Sanovat, että hyvä terapeutti löytää hiuskarvan A4-arkin alta ja loistava terapeutti löytää sen kymmenen A4:n alta. Ennätykseni partakarvan kanssa on vasemmalla kädellä 7 arkkia. Oikealla on turha edes yrittää.

Kätisyys eli dominanssi näkyy ihmisillä myös alaraajoissa. Oikeakätisellä henkilöllä oikea jalkaterä on 90% tapauksista ryhdikkäämpi. Kun oikeakätinen ihminen nousee korokkeelle asiaa ajattelematta niin tyypillisimmin hän ottaa tuon askeleen oikealla jalalla.

Tämä johtaa toispuoleisuuteen, jos tuota vaivihkaista toimintaa tulee päivän aikana, esimerkiksi jossain työsuoritteessa, satoja kertoja.

Kun asiakas tulee fysioterapeutille toisen jalkaterän kipuilun kanssa, nähdään usein voimakkaitakin puolieroja jalan asennossa ja toiminnassa. Ja noin puolessa tapauksista kipeä jalka on se ryhdikkäämpi jalka. Se oireeton jalka kippaa voimakkaasti sisäänpäin kävellessä eli ylipronatoi voimakkaasti. Se on samalla kuitenkin se onnekas jalka jossa ”ei ikinä ole ollut mitään kipua”.

Lähtökohtaisesti maapalloa tallaa muutama miljardi erilaista jalkaparia. On hyvin matalia, jopa kaarettomia, ja erittäin korkeita kaarijalkoja. Ja kaikkea siltä väliltä.

Olenkin saanut todeta vuosien varrella, että jalat saavat olla miten matalat tai korkeat tahansa, KUNHAN ne ovat riittävän samanlaiset keskenään. Tällöin ongelmia on vähemmän. Ja sitten on niitä, joilla on täysin eripariset jalat mutta ei mitään ongelmia.

Raa’alla voimalla selviää tässäkin tilanteessa. Jos on lihaskapasiteettia tehdä toispuoleista työtä siten, että se pysyy ylirasitustason alapuolella, ei epäsymmetrisestä rakenteesta tai toiminnasta seuraa oireita tai muita ongelmia.

Tällöin tullaankin vastaanotolle lähinnä jonkun tuttavan lähettämänä tai koska peilikuva ei itseä miellytä.

Iäkkäin henkilö, jolla olen saanut olla kunnia olla ensimmäinen, joka toteaa yli sentin pituuseron alaraajoissa, oli yli 85-vuotias herrasmies. Hänellä oli nyt ensimmäistä kertaa ilmaantunut selkävaivoja. Ikinä. Hänellä oli toki historiassa vuosittain valtavat määrät hiihtämistä ja metsätöitä teki edelleen. Hänellä oli siis tuota aiemmin mainittua kapasiteettia, jolla saa anteeksi isommatkin puolierot. Nyt oli vihdoin ”kalenteri saanut hänet kiinni”.

Tähän periaatteeseen perustuukin joidenkin ammattilaisten toteamus ”pituusero ei aiheuta selkäkipuja” ja ”jalkojen puoliero ei aiheuta selkävaivaasi”. Eli jos puhutaan onnekkaista ihmisistä, joilla elämä on mennyt pääpiirteissään ilman pahoja loukkaantumisia ja jotka ovat aina olleet hyvässä fyysisessä kunnossa, ei jalkojen puoliero selitäkään selän kipua, eivätkä he näin ollen saa apua esimerkiksi tukipohjallisista selkäkipuunsa.

Toiset meistä sen sijaan ovat kohdanneet läntisen maailman pahimman vitsauksen: Fyysisesti helpon ja kevyen elämän.

Tällöin ollaan heikkoja. Fyysinen resilienssi on alamaissa. Rappuset pistävät puuskuttamaan. Sohvan alta tavaran kurottelu aiheuttaa ähkimistä. Lattialta ylösnouseminen vaatii käsin huonekaluihin tukeutumista.

Kun vierailen kuntosalilla, mielellään 2krt/vko, näen siellä ihmisiä simuloimassa vedenkantamista kaivosta, puuhun kiipeämistä, naapuriluolan Penan työntämistä pois omasta asuinkolosta, halkojen hakkaamista käsin, saaliin kiinnijuoksemista tai pedolta karkuun juoksemista jne. Usein näen siellä jonkun jopa simuloivan verkoille soutamista tai työmatkan polkemista pyörällä.

En näe heitä, jotka eivät edes simuloin elämän raskautta. Osa heistä lienee kotisohvalla odottamassa, että söpö ruokarobotti kiikuttaa ruokaa kotiovelle, pitkän toimistossa istutun työpäivän jälkeen.

Nämä ihmiset, jotka ovat huomaamattaan lipsahtaneet hyvinvointiyhteiskunnan sudenkuoppaan, tarvitsevat jalkaterien toispuoleisuuden kohdatessa apua. Toisinaan jopa tukipohjallisia. Fysioterapeutille kunniatehtävä on koittaa myydä pohjallisten helpottamassa liikuntatilanteessa asiakkaalleen ajatus epämukavuuden simuloimisesta. Liike on lääke. Ja muistetaan, että voiman ja lihasmassa lisääminen on tutkitusti mahdollista jopa erittäin iäkkäillä ihmisillä.

Eli salille, lenkille, uimaan, metsään tai pallopelejä höntsäämään. Siten siedetään epäsymmetria.