JUKKA TOLONEN

LYHYT AMMATILLINEN HISTORIANI

FYSIOTERAPIA

Valmistuin fysioterapeutiksi vuonna 2006. Vuonna 2009 tehtyäni eri fysioterpian osa-alueiden töitä aloin perehtyä enemmän alaraajaongelmiin ja niiden kuntoutukseen. Kipinän tähän olin saanut paria vuotta aiemmin tsekkiläiseltä ortopediltä, joka hoiti erään asiakkaani jalkavaivaa minulle täysin uudella tavalla. Keskustelu hänen kanssaan sai syttymään kiinnostuksen erityisesti jalkaterän toimintaan.

ERIKOISTUMINEN

Aloin tehdä yhteistyötä Kuopiolaisen yksilöllisiä tukipohjallisia valmistaneen Fysiopodo oy:n kanssa. Alkuun toimin kenkäliikkeen takahuoneessa, mutta pian vastaanottopaikaksi valikoitui paikallinen kasvava lääkärikeskus Pihlajalinna. Pihlajalinna on pysynyt vastaanottopaikkanani siitä asti, eikä näköpiirissä ole yhtään syytä vaihtaa paikkaa. Kaikki toimii hienosti.

Vastaanotolleni alkoi hiljalleen saapua haastavampia ja mielenkiintoisempia tapauksia ja jatkuva uuden opiskelu vaati kurssia toisen perään. Huomasin että pelkästään jalkaterää huomioimalla ei saa jalkaterävaivoja kuntoon. Useita kursseja ja pään raapimista seurasi lopulta ymmärrys siitä miten ihmiskehon syy-seuraus -suhteet kulkevat yhtälailla alhaalta ylös ja ylhäältä alas.

Nyt yli vuosikymmen myöhemmin huomaan että ihmisestä löytyy aina vaan uusia ja mielenkiintoisia puolia. Kullakin ihmisellä vaikuttimet ovat omanlaisensa ja niitä pitää arvioida tapauskohtaisesti. Tämä pakottaa pitämään mielen avoimena jokaisen asiakkaan kohdalla. Tiettyjä kaavoja on olemassa mutta kun niitä oppii ymmärtämään, huomaa etteivät ne useinkaan ilmene juuri sellaisenaan kenessäkään. Tämän vuoksi ensimmäinen 10-15 minuuttia vastaanotolla menee haastatellessa.

KIELITAITO

Valmistuttuani tein sekalaisia fysioterapeutin töitä vajaan vuoden, ja sitten muutin vuodeksi Espanjaan suomalaisten perustaman terveysalan yritykseen vastaavaksi fysioterapeutiksi. Päivittäiset työkielet siellä olivat suomi, ruotsi, englanti ja espanja. Näiden sujuvampien kielten lisäksi puhun edelleen auttavasti saksaa, venäjää, portugalia, hieman ontuvasti pystyn ilmaisemaan itseäni myös italiaksi ja ranskaksi. Arabian kielen opinnot jäivät kahden työväenopistokurssin jälkeen.

LIIKUNTATAUSTA

Fysioterapeutit ovat yleensä ruumiinkulttuurista kiinnostunutta porukkaa. Niin minäkin. Kokeiltuani lähes kaikkia liikuntalajeja lapsena, löysin 12-vuotiaana karaten ja sitä elämäni olikin sitten seuraavat noin 10v. Kilpailin, pärjäsin, opetin, elin ja hengitin budo-touhuja. Karaten urheiluversio ei ole selkäystävällisin mahdollinen liikuntamuoto ja aloin kärsiä selkävaivoista. Selkäni kuntoutin capoeiran aloittamalla ja harjoittelin sitä karaten ohella, ja pelkältäänkin, seuraavat 6 vuotta. Sittemmin lajivalikoimaan ovat kuuluneet jujutsu ja viimeisimpänä kali. Korona-ajan myötä tuli tarve ihmiskontaktittomaan harrastukseen, joten aloin viritellä lapsuuden jousiammunta-muistoja primitiivisempänä versiona aasialaistyyppisellä “hevosjousella”.

Perinteinen karate on edelleen nähdäkseni yksi parhaista tavoista huoltaa kehoa. Sen perusasennot, hengitystekniikat ja kehonkäytön järjestelmällisyys olisivat mielestäni hyvä lisä esim. koululiikuntaan.

Karaten lisäksi isossa osassa kehonkieleni kehittymisessä on ollut capoeiralla, jonka tapa liikuttaa ihmiskehoa on jättänyt lähtemättömän jäljen.

Olen vakaasti sitä mieltä, että nämä harrastukset aiheuttivat sen, että fysioterapia-opintojen ensimmäinen vuosi oli kokolailla vanhojen tuttujen itsestäänselvyyksien kertausta.