Lattajalka

Pes planus, pes planovalgus, latuskajalka, lättäjalka. Matalat jalkojen kaariholvit aiheuttavat paljon hämmennystä.

Alkuun tosiasia: Matala jalka ei ole sairaus!

Matalakaarisessa jalassa ei ole mitään vikaa lähtökohtaisesti. Henkilökohtaisestikin omistan kaksi sellaista. Huhupuheiden mukaan niin omisti Paavo Nurmikin (en toki takaa huhun todenperäisyyttä).

TOIMINNALLINEN VAI RAKENTEELLINEN?

 2010 kun aloittelin alaraajaspesialiteettiani, ja tutkin erään ammattijalkapalloilijan jalkoja, innostuin kun hänellä ei ollut minkäänlaista kaarta jalkaterässää. Täysin latuska pitkittäis- ja poikittaissuunnassa. Kysyin syvimmällä asiantuntija-äänelläni ”minkäslaisia vaivoja sinulla on noiden jalkojesi kanssa?” Hän oli hetken hiljaa kysyvän katseen kanssa ja sanoi ”ei minkäänlaisia”. Hän tuli alueelta, jossa lapset kulkevat paljon paljain jaloin ja kengät ovat pääasiassa sandaaleja. Vautsi.

Toisinaan kohtaan ihmisiä, joilla jalkoihin sattuu jokaisella askeleella, jalan kaaret ovat olemattomat ja jalkaterä on äärimmäisen jäykkä. Toisinaan heidän jalkojaan on operoitu useita kertoja yritettäessä rakentaa jalkaa luonnollista kaarta.

Jalkojen poikkeavuuden jaottelu termeillä pes planus (lattajalka) ja pes cavus (kaarijalka) on erittäin vanhaa perua. Kun asiaa tutkii ortopedian lähteistä, on havaittavissa, ettei yhtä vakiintunutta ”hoitoa” tai syntymekanismia lättäjälkaisuuteen ole löydetty. Jokainen jalkapari on yksilö ja joillain matalat jalat aiheuttavat liikkumisen vaikeutta, joillain taas niistä ei seuraa mitään ongelmaa.

Ennen ”lattajalkaisuus” oli aiheena vapautukseen armeijasta miehillä. Sittemmin on todettu, että korkeakaariseen jalkaan kehittyy helpommin marssimurtuma kuin matalaan jalkaan.

Olennaista onkin jakaa lattajalka rakenteelliseen ja toiminnalliseen versioon.

Karkeasti: Jos jalan sisäsyrjän kaari nousee (edes vähän) kun nostaa varpaat ylöspäin, pitäen päkiän lattiassa, ei ole kyse rakenteellisesta ”lattajalasta” vaan matalakaarisesta jalasta.

Jos jalan sisäsyrjän kaari ei nouse tässä testissä on kyse rakenteellisesta pes planuksesta eikä se siitä harjoitellen nouse. Tällöin tarvitaan muitakin apuja, riippuen toki siitä aiheuttaako jalan rakenne ongelmia, ja jos niin minne? Tuennan tarve vaihtelee ohjaavasta tukipohjallisista tuettuihin erikoiskenkiin.

Jos varpaat eivät nouse, niin jokin estää niiden liikettä ja samalla jalan kaaren aktivoitumista. Tällöin tarvitaan tarkempi tutkimus ja mahdollisesti käsittelyä liikerajoituksen poistamiseksi. Kun esteet on poistettu niin liike on lääke.

JALAN JOUSTO JA SEN HALLINTA

Matalakaarinen jalka on joustava. Joskus jopa liian joustava. Joustavuutta saa rajoitettua harjoittelemalla jalkaan tervettä jäykkyyttä/lujuutta.

Nopea keino vähentää jalan liiallista joustoa on tukipohjallishoito. Täytyy kuitenkin muistaa, että tässä tapauksessa tukipohjalliset luovat keinotekoista ryhtiä jalkaan, eivätkä poista itse ongelmaa. Toisinaan ne kuitenkin antavat jalkaa tukeville lihaksille mahdollisuuden toimia keskipituudessaan ja jopa aktivoitua. Jos jalan mataluus aiheuttaa kipua, joka estää liikkumisen, on tukipohjallishoito hyvinkin perusteltua.

Todettakoon kuitenkin, että jalkaterän tärkeimpiä tehtäviä on olla joustava ja toimia kehon iskunvaimentimena. Joustavuus siis ei ole missään nimessä huono asia. Se on välttämättömyys.

ANATOMIAA

 Jalan sisempää kaarta pitää yllä lihaksisto (yhdessä sidekudosten kanssa). Nämä lihakset voidaan jakaa säären suunnalta tuleviin ja jalkaterän ”paikallisiin” lihaksiin.

Säären alueelta tulevat lihakset (extrinsic-lihakset) ovat isompia ja vahvempia. Kolme niistä kulkee nilkan sisäsyrjän puolelta tukien nilkkaa. Ulkosyrjän puolelta sisempää pitkittäiskaarta tukee mutkan kautta Peroneus longus.

Paikallisia (intrinsic-) lihaksia on paljon. Niiden tehtävät liittyvät isosti varpaiden liikuttamiseen, mutta koska lihaksilla tuppaa olemaan aina useampiakin tehtäviä, tukevat nämä lihakset myös jalan kaarirakenteita. Varvasnäppäryys onkin olennainen harjoiteltava asia. Jos hermostosi ei osaa käyttää näitä pieniä lihaksia, ei niiden toiminta kehity harjoitellessa.

Koska paikalliset lihakset ovat fysiologisesti pieniä ja heikkoja, ei niistä millään harjoittelulla tule isoja ja vahvoja. Niiden tehtävä onkin pääasiassa jarruttaa eli hallita liikettä (ja kertoa aivoille mitä ruohonjuuritasolla tapahtuu). Ennen harjoitteluksi määrättiin erilaisia varpaiden kipristelyharjoitteita toiveena, että pienet ja heikosti hallitut lihakset mystisesti vain alkaisivat toimia. Tämä toimii toki hieman paremmin kuin Veikkauksen pelit rahapulaan, mutta parempiakin vaihtoehtoja on. Tuloksena kipristelystä on usein erittäin vahvat (ja usein kireät) varpaiden kipristäjät eli flexor digitorum longus ja flexor hallucis longus. Nämä ovat niitä säären suunnalta tulevia lihaksia. Isompia ja vahvempia = helpompia käyttää. Harjoittelun lainalaisuus on kuitenkin se, että tulet hyväksi siinä mitä harjoittelet. Kipristämällä varpaita sinusta tulee hyvä varpaan kipristäjä. Tuonnempana tällä lahjakkuudella saa lääkärin suusta sanan ”vasaravarvas”.

On totta, että tutkimuksissa on todettu diabeetikoilla yhteys varpaiden kipristysvoiman ja yleisen toimintakyvyn välillä. Samoin myös hyvä sormien puristusvoima korreloi iäkkäillä ihmisillä odotettavissa olevan eliniän kanssa. Nähdäkseni on kuitenkin niin, että voima on merkki paremmasta terveydentilasta ja hermoston toimivuudesta. Varpaiden kova kipristely tai puristusvoiman treenaaminen yksinään tuskin pidentää ikää.

HARJOITTELU

Alkuvaiheen jalkaharjoitteet:

-”Pianonsoittaja”. Nosta kaikki varpaat ylös. Laske isovarvas alas pitäen muut ylhäällä. Laske pienemmät varpaat alas pitäen isovarvas ylhäällä. Laske pikkuvarvas alas pitäen muut ylhäällä. Voit laskea myös iso- ja pikkuvarpaan alas pitäen kolme keskimmäistä ylhäällä.

 -Varpaiden haritus. Erityisesti iso- ja pikkuvarvas. Keskimmäiset kolme aukeavat vähemmän.

-Short-foot. Vedä päkiää kohti kantapäätä alustaa pitkin KIPRISTÄMÄTTÄ VARPAITA. Tämä nostaa jalan kaarta. Fuskauksena tässä voi käyttää varpaiden nostamista ylöspäin, jolloin jalan sisäreuna nousee kaarelle sidekudosten kiristyessä. Säilytä tämä kaari, kun rentoutat varpaat alas. Tällöin päälle jäävät ne lihakset, joilla liike pitäisi tehdä. 

Nämä ovat enemmän hermoston harjoitteita, joten toistomäärät määräytyvät sen mukaan, kuinka monta kertaa pystyt tekemään ”oikein”/hallitusti.

Vahvistavat harjoitteet:

-Päkiälle nousut. Aseta tennispallo (tai muu samankokoinen kappale) kantapäiden väliin. Purista palloa kantapäillä samalla kun liikut päkiälle ja alas. Jos jalan etuosa pettää pronaatioon, pallo putoaa. Älä kuitenkaan päästä päkiällä painoa siirtymään puhtaasti ulkosyrjälle, vaan säilytä paino koko päkiän leveydellä, myös isovarpaan tyvinivelellä.

-Nilkan sisäpuolen tukilihasten harjoite kuminauhalla. Nosta istuma-asennossa toinen jalka toisen polven päälle. Aseta kuminauha jalkaterien ympärille. Kannattele nilkkaa kuminauhaa vasten ojennettuna ja pyri kiertämään jalkapohjaa kattoa kohti. Tee staattinen pito 10-20 sekuntia. Nosta pidon kestoa voiman kehittyessä. 

Nämä harjoitteet kehittävät isompien lihasten voimaa, joten niitä voi tehdä väsymiseen asti. Kannattaa vaihdella liikkeen nopeutta, pitoaikoja ja vastusta.

Alla olevien linkkien kautta pääset näkemään videot harjoitteista.

MILLOIN VASTAANOTOLLE?

 Kaikenkaikkiaan, jos oman jalan kaarien korkeus tai mataluus mietityttää, kannattaa asia tarkistuttaa. Sitten tietää ainakin mitä kannattaa huomioida, harjoittaa tai korostaa omassa toiminnassa. Onko jalkaa syytä tukea, riittääkö harjoittelu?

Usein matalien jalkojen omistajat ovat kuulleet lauseen ”ongelmia kyllä tulee ennen pitkää noilla jaloilla”. Silloin on monesti huojentavaa kuulla, että jalan kanssa ei tarvitsekaan välttää sitä ja tätä toimintaa. Pahimmillaan kouluterveydenhuollossa on vuosikymmeniä sitten käsketty kävellä ulkosyrjällä, sillä muuten ei hyvä heilu. Tällöin avuksi voi riittää lupa olla ihan oma itsensä.