Plantaarifaskiitti

Vanhan kansan nimitykseltään luupiikki. Tyypillisimmin lihas-/kalvo-ongelma, jolloin kipu pahimmillaan liikkeelle lähtiessä aamulla. Kipu paikantuu kantapään alle, yleensä enemmän sisäsyrjän puolelle. Ratkaisuja on mustavalkoisesti ajatellen kaksi: vähentää kuormitusta tai lisätä kuormituksen sietoa.

Kuormituksen määrää voidaan vähentää joko laadullisesti tai määrällisesti. Kuormittumista pystytään lievittämään apuvälineillä, kuten tukipohjallisilla, ja väliaikaisesti teippauksilla. Määrällisen kuormituksen vähentäminen on ikävämpi vaihtoehto, jota pyritään välttämään pitemmän päälle. Liikkumisen vähentäminen ei todennäköisesti korjaa ongelmaa mutta antaa kudoksille aikaa parantua jos kyseessä on vaikka poikkeavan kuormituksen aiheuttama kudosten ärtyminen.

Eri logiikka on kivussa, joka sijaitsee kantapään takaosassa tai aivan keskellä. Näissä voi olla kyse kantaluun tai kantapatjan kivuista. Varsinkin jos kipu ilmenee selvästi alustakontaktin hetkellä kun kantapää osuu maahan ja pahenee kuormituksen jatkuessa päivän mittaan. Liikkeellelähtö saattaa tällöin olla vielä täysin kivuton.

Kantapään sivujen oireet tulevat yleensä ylhäältäpäin eli pohkeen alueen lihaksista ja/tai hermoista. Tällöin pohkeen toiminnassa on jokin vika. Kovin usein kyse on siitä että pohje on yksinkertaisesti heikko. Pääsetkö yhden jalan varassa nousemaan päkiälle 25 kertaa peräjälkeen? Jos et niin minulla on sinulle hyviä uutisia: Olet vain heikko. Treenaa!

Toisinaan pohje aiheuttaa ongelmia koska se on ”opetettu liian lyhyeksi”. On siis todennäköisesti käytetty korollista kenkää (sentinkin korko on korko). Vanhastaan jalkaterapian oppikirjoissakin sanottiin että jalalle hyväksi on 1-3cm korko. Nykyisellään tätä ei enää pidetä ”ainoana oikeana” vaihtoehtona. Kengässä saa olla toki iskunvaimennusta kantapäässä pienen koronkin muodossa, jotta kovilla alustoilla liikkuminen olisi mukavampaa, mutta liikaa on liikaa.

Kipu, johon tulehduskipulääke ei tuo mitään apua, on yleensä hermoperäistä. Tällöin pitää etsiä hermopinne eli kudos, joka hermoa ärsyttää.

Harvinaisempi vaihtoehto on heijastuskipu selän/lantion tasolta. Tämä kannattaa tarkistaa, mikäli kipu on jatkunut kauan eikä mikään ole siihen auttanut, ja varsinkin jos kipu pahenee tai ilmaantuu äkisti esim. istuessa.

Kivun syy pitäisi aina selvittää. Ei siis pelkkä oireileva kudos, vaan se MIKSI kudos kipuilee. Tämän jäljille päästää kysymällä ”mitä teit kivun alkamista edeltäneiden viikkojen aikana poikkeavasti?”

Henkilökohtaisesti teen jalkaterän alueen kivuissa lähes aina käsittelyitä. Yleensä koukkujen kanssa, koska niinkin tymäkän rakenteen, kuin jalkaterän kohdalla, sormet ovat auttamatta kovin pyöreät ja pehmeät. Käsittely ei ole yhtä kuin fysioterapia. Kuntoutuminen vaatii toiminnan muutosta. Jokin on kivun aiheuttanut ja ylläpitää sitä. Tämä ”hölmöily” pitää lopettaa. Olkoon se liian pienet kengät tai tasapainon ylläpitäminen varpaita kipristämällä. Käsittelyllä saadaan ”poistettua kertynyttä velkaa”, jotta päästään jatkamaan hitusen puhtaammalta pöydältä.

Mikä sitten on tukipohjallisten rooli tässä vaivassa? Mikäli jalan oire johtuu rakenteellisesta muutoksesta kuten kriittisten ligamenttien toiminnan häiriöstä ja jalan stabiloiminen vaatii kohtuutonta ponnistelua jalkaterän pienistä ja heikoista lihaksista, on ulkoisesta tuennasta apua.

Mikäli kantaluu on ärtynyt ja on pakko esim. työn vuoksi kävellä kovilla alustoilla, hyödytään usein kantapään pehmeämmästä ja kuppimaisesta alustasta, jollainen tukipohjallisiin voidaan tehdä.